—
Kiusaaminen on taas puheenaiheena pinnalla, kerron nyt vähän omaa tarinaani. Toivoen ettei kenenkään tarvitsisi kokea mitään tällaista.
Se alkoi päiväkodissa …
Ensimmäistä kertaa mua kiusattiin päiväkodissa, kun sain mun ekat silmälasit. Mun mieleen on ikuisiksi ajoiksi piirtynyt se hetki, kun tulin hoitoon ja kaikki räjähtivät nauramaan osoitellen.
… jatkuen ala-asteella …
Kiusaaminen paheni jo ekan luokan aikana tuhoisasti. Mulla oli yksi pahin kiusaaja, jonka vieressä opettaja pakotti mut istumaan tunneilla ja tekemään paritöitä. Aloin unohtelemaan läksyjä ja voimaan huonosti. Ajattelin jo 8-vuotiaana olevani peruuttamattoman ruma.
Alakoulun alaluokkien kiusaamistilanteisiin sisältyi fyysistä tönimistä, kamppaamista, härkkimistä ja myös emotionaalista nimittelyä ja sorsimista.
Alakoulun yläluokilla mulla oli muutama kaveri, mutta musta tuntui ettei mua otettu samalla tavalla leikkeihin mukaan kuin muita. Musta tehtiin myös jatkuvasti pilaa ja mua henkisesti hyväksi käytettiin.
… kunnes kaikki romahti yläasteella …
Seiskaluokka alkoi toiveikkaasti. Mulla oli uusi Naruto-reppu ja muutama kaveri tulossa samalle luokalle.
Seiskaluokan jälkeen kaikki romahti, kun loputkin kaverit hylkäsivät mut. Siksi, että osa heistä halusi olla suosittuja ja minua syrjittiin. Sairastuin viimeistään tässä vaiheessa psykoottistasoiseen vaikeaan masennukseen ja paniikkihäiriöön.
Mulla oli kavereita vain netissä toisella puolella Suomea. Kiusaaminen oli todella ala-arvoista tasoa. Mun cosplay-tanssivideoita näytettiin koulussa ja niille naurettiin porukassa. Jotkut pojat myös sanoivat mulle että ”tuollaiset pitäis ampua”. Muodostin suojakilven alkamalla itse käyttäytyä syrjäytyneesti ja aggressiivisesti.
Yritin poistua tästä maailmasta kasiluokan kevättalvella. Pääsin ensimmäistä kertaa kriisijaksolle suljetulle osastolle. Osastojaksojen lomassa mulle diagnosoitiin myös autisminkirjon häiriö.
… koulun loppuminen oli helpotus !
Koulussa käynti pelotti mua niin luokattomasti, että ysiluokka käytiin läpi nipin ja napin kotiopetuksen ja sairaalakoulun voimin. Luokanvalvoja sanoi äitini kuullen, että se kiusaaminen on mun omassa päässä.
Ysiluokalta pääseminen tuntui todella helpottavalta. Kiusaaminen jäi taakse. Ainuttakaan lapsuudenystävää mulle ei jäänyt, mutta pari kiusaajaa on tullut aikuisena pyytämään anteeksi. Olen siitä kiitollinen ja onnellinen.
Pitäkää huolta pienistä!
Tää kaikki vaikuttaa mun elämään yhä tänäkin päivänä. Mulla on ollut vaikeita traumoja ja mielenterveydellisiä haasteita vuosia.
Pitäkää huoli pienistä. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi näin!
Saana Toikka, vertaisohjaaja
Kuva: Instagram @sasu.photos