—
Käynnissä on kolmenkympin kriisi jo puolivuotta etuajassa. On vähän eksynyt – ei vaan harhaileva olo. Tuntuu, että olen heittänyt liian monta vuotta hukkaan. Alkaa tuntua siltä, että on kiire saada aikaan asioita elämässä. Olen jäänyt paljosta paitsi, enkä oikeastaan ole saavuttanut elämässä juurikaan mitään. Tähän haluan muutoksen.
Muutos ei tule itsestään, vaan se vaatii tietoisen päätöksen, valinnan ja toteutuksen. Päätän tässä ja nyt: minä Joona Manninen en haaskaa elämääni tämän enempää. Jos ja kun haluan jotain, teen asian eteen jotain. Elämä ei tule minun luokseni, se on nähty jo. Jospa minä ”menen” elämän luokse .
On muutoksen aika ja haluan saada mitä haluan, enkä anna aikaisempien huonojen kokemusten rajoittaa tulevaani. Jos minä en elämääni elä, kuten haluan, olen se minä itse, joka siitä kärsii. Jos kärsisin niin sitten miksi vaivautua. Parempi vaihtoehto on uskaltaa, olla rohkea. ”Pelko on väliaikaista, katumus ikuista”. En haluaisi pelätä mutta vielä vähemmän haluan katua.
Onko rohkeus tahtotila vai tunne? Haluan olla rohkea, minun täytyy tulla rohkeaksi. Voinko vain päättää olla rohkea? Onko jossain piste, jonka jälkeen ei enää tarvitse olla rohkea, kun on jo tarpeeksi rohkea?
Joona Manninen