Hyppää sisältöön

Omien rajojen tunnistaminen on tärkeää

Yleinen

Kajolla erään teemakeskustelun aiheena olivat omat rajat, mikä sai minut miettimään enemmän omia rajojani. Olen nimittäin sellainen ihminen, joka keksii itselleen innostuneena liian paljon tekemistä ja suostuu kaikenlaisiin kotkotuksiin muiden ehdotuksista miellyttääkseen muita ihmisiä.

Voimakkaat tunteet herättivät

Olen haalinut itselleni kaikenlaista tekemistä vapaaehtoistöistä työtoimintaan, omaehtoiseen opiskeluun ja kuorolauluun. Huomasin kuitenkin, että en jaksa tehdä tuota kaikkea vasta, kun aloin tuntea niin voimakkaita vihan tunteita, että olisin halunnut lyödä niiden seurauksena muita ihmisiä. Hallitsin vihan tunteeni niin, että ne eivät näkyneet ulospäin. Tämä sai minut miettimään, pitäisikö minun pitää paremmin kiinni omista rajoistani ja jättää jotakin elämästäni pois. 

Armollisempi itselle

Myös entinen psykoterapeuttini sanoi minulle monta vuotta sitten, että minun pitäisi olla armollisempi itselleni. Rippikoulussa opin, että armo tulee sanoista Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Vuosia myöhemmin kuulin myös raamattupiirissä sanonnan, että armo ilman totuutta on valhetta, ja totuus ilman armoa on julmuutta.

Mielestäni minun pitäisi olla itselleni samaan aikaan sekä armollinen että totuudellinen ja keskittyä tällä hetkellä vain niihin asioihin, jotka tuovat elämääni hyvinvointia, eivätkä vie minulta sitä pois. Niinpä päätin pitää taukoa kuorosta ja vapaaehtoistöistä sekä keskeyttää omaehtoiset opintoni tämän vuoden joulukuussa. Tuosta korkeakouluopintojen keskeyttämisestä ei mielestäni ole haittaakaan, koska minullahan on jo kolme toisen asteen tutkintoa. 

Omien rajojen luomisen opettelua

Kajoa en kuitenkaan aio jättää elämästäni pois ennen kuin tulee sen aika. Siis luultavasti silloin, kun täytän 35 vuotta. Vaikka saanhan minä tietysti vertaisohjaajana yli 35-vuotiaanakin tänne tulla. Kajo on lisännyt hyvinvointiani, koska tapaan täällä vapaamuotoisesti toisia ihmisiä, ja ilmapiiri on todella avoin ja kannustava. Kaiken lisäksi minun ei ole vertaisohjaajana pakollista ohjata jotakin ryhmää, jos en halua. Myös tämän tiedon kautta opettelen omien rajojeni luomista. 

Mie vaan