Hyppää sisältöön

Oma polkuni käsityön maailmaan

Yleinen

En ole aina pitänyt käsitöiden tekemisestä. Peruskoulun ala-asteella minulla oli tekstiilikäsityön oppitunneilla oma avustaja, joka ohjasi ja auttoi minua muun muassa ompelutehtävissä. Arvosanani koulun käsityöstä oli tästä huolimatta juuri ja juuri 6, ja yläasteellakin valitsin käsityön valinnaiseksi oppiaineeksi musiikin ja kotitalouden rinnalle vain siksi, että halusin korottaa arvosanaani päästäkseni paremmin jatko-opintoihin.  

Arvosanat ohjaavat valintoja

Myös taide- ja taitoaineiden, kuten käsityön arvosana vaikuttivat vuonna 2009 lukioon ja ammatillisiin opintoihin pääsemiseen, vaikka valinnoissani ensimmäisenä vaihtoehtona olleessa lukiossa ei ollut yhtään käsityötuntia. Ennen vuotta 2009 Mikkelissä oli myös ollut kaksi lukiota, Yhteiskoulun ja Lyseon lukio. Musiikkipainotteiseen Yhteiskoulun lukioon, minne halusin musiikkiluokan käyneenä, tarvittiin korkeampi keskiarvo kuin liikuntapainotteiseen Lyseon lukioon pääsemiseksi. En tosin ollut ymmärtänyt yläastetta käydessäni, että Yhteiskoulu ja Lyseo oli jo yhdistetty yhdeksi ja samaksi, noin 700 opiskelijan Mikkelin lukioksi, johon pääsi myös noin 7,00 keskiarvolla. 

Minähän osaan sittenkin !

Yllättäen innostuin enemmän käsitöiden tekemisestä juuri lukioikäisenä huomatessani, että minähän osaan sittenkin neuloa, eikä kukaan ollut arvioimassa sitä, kuinka hyvä suoritukseni oli. Neuloin siis hyppytunneilla esimerkiksi kirjoneulepipon, ja käytännössä tekeminen antoi hyvää vastapainoa teoriaopinnoille ja lukemiselle. Aloin jopa harkita luokanopettajan työtä, koska saisin hyödyntää siinä teoria-aineiden osaamisen lisäksi taito- ja taideaineiden, kuten käsitöiden ja musiikin osaamista.

Tekstiili- ja muotialaa opiskelemaan

Vuonna 2019 kuitenkin hakeuduin vapaaehtoisesti opiskelemaan tekstiili- ja muotialaa, ja nautin kaikista siellä opiskelemistani asioista lukuun ottamatta esimerkiksi vetoketjun vaihtoa korjausompelussa. Sain tehdä kaikenlaista makrameekoristeista korinpohjaneulepipoihin ja opin samalla uusia asioita opettajani ohjauksessa. Opiskelu oli sopivan rentoa, koska se keskittyi enemmän käsillä tekemiseen kuin teorian opiskeluun nopeassa tahdissa, ja sain suunnitella ja visualisoida tekemäni tuotteet itse. Sain hyvää palautetta myös kyvystäni arvioida itseäni ja omia tuotoksiani kirjallisesti, mistä en tosin ollut yllättynyt.

Kaikki ei synny nopeasti ja hetkessä

Ehkä tärkeimmät asiat, jotka muotiassistentin opinnoissani opin, olivat muuten impulsiivisena ihmisenä minulle esimerkiksi se, että kaikki ei synny nopeasti ja hetkessä, vaan joillekin asioille, kuten pipon neulomiselle tai kolmiulotteisen avaimenperän huovutukselle tarvitaan aikaa.

Opin myös rentoutumaan käsitöitä tekemällä. Jäin pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle valmistumiseni jälkeen. Käsityöt eivät ole minulle enää vain välinearvo, jonka avulla minun olisi helpompaa löytää töitä, vaan osaan nauttia niistä myös hauskana harrastuksena.

Aikani ei ehkä riitä tällä hetkellä kulttuuripaja Kajon vertaisohjaajakoulutuksen käymiseen, mutta osallistun mielelläni käsityöryhmiin niinä päivinä kun en ole töissä.

Yks Kajon kävijä