Hyppää sisältöön

olemassa

Yleinen

Istun pöydän ääressä muiden kanssa. Edessäni on tyhjä taulupohja. En tiedä, mitä haluaisin maalata.
En ole maalannut ennen. En tiedä, mitä olen tekemässä, mutta tiedän, että tässä voi epäonnistua.
Voi paljastua, että en osaa asiaa, jota en ole ennen tehnyt. Onko noloa, jos muut näkevät, että yritän tosissaan? 

Ensin oli suo

Otan värejä ja pensselin. Teen jotain liikkeitä, kuvioita. Ne ovat kai jonkinlaisia maisemia. Outoa tehdä. Outoa nähdä oma tekemisensä. Suomaisemassa on perspektiivin vaikutelma. En halua pilata sitä. Pelottaa, että joku näkee. Näkee minkä?  

Mistä ihminen on rakennettu? Elimistöstä, soluista, välittäjäaineista? Miten tullaan olemassa olevaksi? Riittääkö syntyminen ja hengittäminen? Mistä minä tiedän, kuka olen? Mitä merkitystä minulla on? Kuka sen päättää? 

Jonkun muun tiloissa

Olen kulkenut elämäni tiloissa, jotka ovat aina jonkun muun. Katsonut toisten ihmisten arkea toisten ihmisten maailmassa. Maailmassa, joka on minulle saavuttamaton. Ihmiset puhuvat toisilleen.
Turvautuvat toisiinsa. Osoittavat välittämistä toisilleen. Sellainen ei kuulu minulle. En tiedä miksi. 

Ne sanovat, että minun pitäisi olla rohkeampi ja aloitteellisempi. Kun olen aloitteellinen, seuraa jotain negatiivista. Tulen torjutuksi, pilkatuksi, hylätyksi. On outoa, että Kajolla ihmiset puhuvat minulle vielä muutaman viikon jälkeen. Eikö ne näe, että en osaa tällaista. 

Suomaiseman jälkeen

Kymmenen kuukautta suomaiseman jälkeen istun Kajon sisäpihalla toukokuun viileässä säässä.
Edessä taulupohja. Aion kokeilla jotain, mitä en ole ennen tehnyt. Sanon sen ääneen. Haluan havainnoida prosessia. Tehdä ja havainnoida tunteita, joita tekeminen ja teos herättävät. Tämä on minun teokseni, minun valintani, minun prosessini. Kiehtova ajatus! Minä voin tarkoituksella tehdä uutta.  

Kerron prosessista ääneen. Ihmiset haluavat kuulla. Jaamme hetkiä. Kukin omia teostensa äärellä yhteisessä tilassa. Tekeminen herättää tunteita. Jokainen valinta on jännittävä. “Tykkään tästä väristä.” “Tämä tekniikka on hauska.” “Haluan peittää tuon.” “Miksi peitin tuon?”” Ikävä edellistä vaihetta.” “Tässä on jotain, mitä en tähän tietoisesti tehnyt.” Väliin pitkä taulun katsominen ja miettiminen. Mitä seuraavaksi? Keskustelua prosessin herättämistä tunteista. Jonkin uuden alku. 

Erillinen, muttei irrallinen

Teos on minusta irrallinen. Laitan siihen jotain itsestäni ja se antaa minulle jotain uusia ajatuksia.
Taide on väline kommunikoida itseni kanssa. Ja muiden. Yhdessä oleminen ja vuorovaikutus tilassa ovat olennainen osa prosessia. Ajatusten vaihto teoksista vaikuttaa niiden syntyyn. Samalla prosessi on minun. Kaikki valinnat ovat minun. Olen erillinen, mutta en irrallinen. 

Taulun keskellä on kaksi palluraa. Alempana pienempi ja ylempänä suurempi. Pallurat on peitetty sumulla. Piilotettu. Mitä ne edustavat? Haluaako pienempi tulla nähdyksi isomman taholta? Tulla osaksi tämän vaikutuspiiriä? Piilossa itseltään? Vai toiselta? Vai yleisöltä? Toteutuuko toive? Ja onko se olennaista? En tiedä. Mutta teos herättää minussa uusia tunteita vielä kolmen vuoden jälkeen. Prosessi elää. Teos kasvaa mukanani. Siinä on mennyt, nykyinen ja tuleva.  

Näkyväksi, olemassa olevaksi

Teosta ei ollut ennen tekemisen prosessia. Prosessi piti aloittaa alusta. Siihen liittyi tietämättömyyttä, tunteita, valintoja, päätöksiä, aloitteellisuutta, reagoimista, oivalluksia. Tekeminen teki teoksesta totta. Teoksella on rajat. Se on jotain konkreettista. Sillä on merkitys. Se on olemassa. 

Vuorovaikutus on ihmisen rakennusainetta. Minussa on tänään jotain, jota ei oikeasti ollut silloin, kun istuin suomaiseman ääressä. Se on vaatinut aikaa, tilaa ja vaivannäköä; alkuja, jatkumoita ja muutoksen hetkiä. Taide on ollut osa sitä prosessia. Olen tullut näkyväksi itselle ja muille. Oman tarinani kirjoittajaksi. Olemassa olevaksi. 

Heini Kärki, vertaisohjaaja


Tämä blogi-kirjoitus on kirjoittajan pohdintaa taiteen merkityksestä omassa kasvussaan;
”taide – osa sitä prosessia, jossa olen tullut olemassa olevaksi, näkyväksi itselle ja muille”

Taidenäyttely ”olemassa”

Kajon SiipiGalleriassa 2.10. – 1.11. ti-pe klo 10-16
Heini Kärki. Esillä maalauksia, grafiikka, sanoja.