—
Minulle tulevaisuususko on kuin hiljainen valo horisontissa, se ei aina loista kirkkaasti, mutta se on aina olemassa. Se on toivoa, joka kuiskaa pimeydessä: jatka vielä hetki. Se on innostusta, joka syntyy pienistä asioista ja kasvaa rohkeudeksi unelmoida.
Elämäni ei ole ollut helppo
Elämäni ei ole ollut helppo. Olen kulkenut polkuja, joilla maa on ollut terävää ja ilma raskasta hengittää. Olen kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä kiusaamista, vaikka olen vasta 22-vuotias. Moni olisi saattanut näiden kokemusten jälkeen kovettua, rakentaa ympärilleen muurin ja antaa katkeruuden juurtua sydämeen. Minä valitsin toisin. En murtunut, muovauduin. Kärsimys ei tehnyt minusta kylmää, vaan lempeän. Minusta kasvoi ihminen, joka kantaa sisällään lämpöä ja rakkautta, kuin hiljaista nuotiota talviyössä.
Voiman lähteitä
En ole aina ollut optimisti. Olen vaeltanut suossa, askel askeleelta, jalat upoten mutaan, välillä täysin uupuneena. Olen käynyt pohjalla, paikassa jossa toivo tuntuu vieraalta kieleltä. Silti jokin minussa jaksoi uskoa, että suon toisella puolella odottaa avoimempi maisema.
Voimaa minulle antavat läheiset ihmiset ja pienet, rakkaat hetket arjessa. Lapsena kirjoitin runoja ja piirsin mieleni kuvia paperille, annoin ajatusten virrata vapaasti. Nykyään luovuus elää askartelussa, piirtämisessä, videopeleissä ja hamsteristani huolehtimisessa. Näissä hetkissä maailma hiljenee, ja minä saan olla vain minä.
Minusta tulee isona turvallinen aikuinen
Yläkoulussa, kun kysyttiin, mikä minusta tulee isona, vastasin melkein heti: minusta tulee turvallinen aikuinen. Sellainen, jota minä itse olisin tarvinnut. Aikuinen, jonka luokse voi tulla särkyneenä ja tulla nähdyksi. Joka kuuntelee, tukee ja uskoo, silloinkin kun toinen ei enää jaksa uskoa itseensä. Sellainen, joka antaa tuulen purjeisiin ja muistuttaa, että jokaisella on oikeus toivoon.
Valmistuin Suomen Nuoriso-opistosta vuonna 2022 nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi, unelma-ammattiini. Mutta samaan aikaan toksinen parisuhde vei minulta voimani ja sairastuin uudelleen vakavaan masennukseen. Elämä pysähtyi, ja olin useamman vuoden sivussa työelämästä, satunnaisia keikkoja lukuun ottamatta.
Kun jokainen aamu oli saavutus
Vuonna 2024 hain Xamkiin yhteisöpedagogiopintoihin, kun työmarkkinat olivat heikot eikä pelkillä Kelan tuilla enää pärjätty. Kun sain tiedon opiskelupaikasta, tunsin sydämessäni pienen liekin syttyvän. Opinnot alkoivat vuonna 2025 ja samanaikaisesti yhdeksän vuotta kestänyt parisuhteeni päättyi tekstiviestillä. Yhdellä viestillä koko maailmani romahti.
Se laukaisi uuden noidankehän mielenterveyden haasteita, tunnekuohuja ja vanhoja tunnelukkoja. Muutin takaisin isovanhempieni luo ja yritin selviytyä päivä kerrallaan. Elin pienessä kuplassa, jossa jokainen aamu oli saavutus. Silti jossain syvällä takaraivossa sykki hiljainen ajatus: tämä vielä kääntyy parempaan. Että elämäni ei voi päättyä yhden ihmisen vuoksi.
Pienin askelin eteenpäin kohti seuraavaa
Etäopinnot Teamsin kautta olivat silloin pelastus. Riitti, että jaksoin avata tietokoneen. Riitti, että olin paikalla. Se oli pieni askel, mutta juuri niitä pitkin minä kuljen eteenpäin.
Nyt olen kuitenkin valmis ottamaan seuraavan askeleen. Siirryn etäopetuksesta päiväopetukseen, uusien kavereiden, yhteisöllisyyden ja nepsy-ystävällisemmän oppimisympäristön toivossa. Kaipaan ympärilleni ihmisiä, kohtaamisia ja tunnetta siitä, että kuulun joukkoon. Haluan kasvaa paitsi opiskelijana, myös ihmisenä, oppia tunnistamaan omat rajani, vahvuuteni ja tapani olla toista varten.
Opinnot ovat enemmän kuin tutkinto
Nykyiset opintoni merkitsevät minulle enemmän kuin tutkintoa. Ne ovat minulle silta kohti sitä aikuista, joksi olen aina halunnut tulla. Haluan kehittyä ammatillisesti, syventää osaamistani ja rakentaa itselleni vahvan pohjan, jonka varaan voin tukea muita.
Haluan olla se turvallinen aikuinen, josta haaveilin jo nuorena se, joka näkee, kuulee ja uskoo. Se, joka pysyy rinnalla silloinkin, kun elämä tuntuu raskaalta kantaa.Tulevaisuususko ei ole minulle naiivia optimismia. Se on sitkeyttä, joka on syntynyt kivusta. Se on rohkeutta jatkaa, vaikka sydän olisi väsynyt. Se on luottamusta siihen, että jokaisella meistä on tarina, joka ei ole vielä valmis.
Ja minun tarinani, se on vasta alussa
Emmi Jänis
yhteisöpedagogiopiskelija XAMK, Kajon vertaisohjaaja
___________________________________________________________________________________
9.-15.3.2026 vietetään opiskelijoiden mielenterveysviikkoa, vuoden 2026 teemana on tulevaisuususko.
Opiskelijoiden mielenterveysviikko on Nyyti ry:n koordinoima kampanja, jonka avulla nostetaan esiin opiskelijoiden mielenterveystilannetta ja rakennetaan mielenterveysystävällisempää opiskelukulttuuria.
Kampanjan teemana on tänä vuonna tulevaisuususko. Teeman ajatuksena on tukea opiskelijoiden tulevaisuususkoa ja käsitellä aiheita, jotka tulevaisuususkoa heikentävät. Elämme ajassa, jossa epävarmuus ja huoli tulevasta varjostavat opiskelijan arkea. Siksi haluamme nostaa esiin toivon, merkityksellisyyden ja yhteisöllisyyden voiman – tekijät, jotka vahvistavat uskoa tulevaisuuteen.
https://www.nyyti.fi/tukea-ja-toimintaa/opiskelijoiden-mielenterveysviikko/