—
On elokuu, ja syksy lähestyy. Oli tullut aika aloittaa viimeinen askel ammattikorkeakoulun opiskelijana, ja suorittaa viimeinen harjoitteluni, jotta voisin valmistua täysin koulutettuna yhteisöpedagogina. Hain Kulttuuripaja Kajolle harjoitteluun vuoden alussa maaliskuussa. Muistan edelleen, kuinka vähän jännitti, mutta ajallaan tutustuessani uuteen paikkaan sopeudun hyvinkin nopeasti.
Aloitin harjoittelun jo elokuun alussa ja olin harjoittelijana 11 viikkoa. Vaikka tätä voisi pitää lyhyenä aikana, kehityin ja oppisin niin paljon näiden viikkojen aikana. Voin rehellisesti sanoa, että Kajolla eletään arvojensa varassa.
Nämä arvot ovat kuitenkin hyvin läsnä, kun tein töitä Kajolla, vaikka se ei tuntunut työltä ollenkaan. Nautin hyvin paljon ajastani Kajolla, ja sain kokea monia hienoja asioita esimerkiksi Mikkeli Pride –tapahtuma, Kalamarkkinat ja Elias Lönnrot palkinto juhlat, mikä on valtava saavutus. On hyvä tietää, että ihmiset arvostavat tämän kaltaista työtä, ja se motivoi myös minua tekemään yhteisöpedagogin työtä.
Kohtaamispaikkana kynnys on hyvin matala. Tämä on mahdollistanut sen, että olen saanut tavata monia hienoja ihmisiä monilta eritaustoilta. Olen myös törmännyt moneen tuttavaan koulusta täällä, mikä on aivaan mahtavaa. Heitä kuitenkin kaikkia yhdistää halua kohdata ihmisiä ja tehdä jotakin mukavaa yhdessä.
Samalla voitiin kohdata toisiamme ihan omina itsenämme, jolloin ei tarvinnut teeskennellä olevansa joku täysin muu. Sain kuulla myös monien ihmisten omia tarinoita, ja voinut jakaa ilon ja surun hetkiä. Kajolla on voinut rehellisesti jakaa omia kokemuksia ja raskaita hetkiä ilman, että murehtii niiden asioiden leviämistä, koska täällä ei jaeta toisten yksityisiä asioita ja kunnioitetaan toisten yksityisyyttä.
Tästä jo huomasin, miten pienelläkin asialla voi olla valtavakin merkitys nuoremmille kuin vanhemmille kävijöille. Se, että voidaan kohdata ja olla yhdessä tehden jotain tai vain hengailla. Myös vertaisohjaajana oleminen antaa kävijöille mahdollisuuden löytää jotakin yhteistä ja jakaa asioita muiden kanssa.
Minullakin oli omia ryhmiä ohjattavana harjoittelun aikana, johon sai tulla vapaasti tai olla tulematta. Tämä kuitenkin antoi minulle tilaa olla luova ja antaa tilaa Kajon kävijöille mahdollisuuden vaikuttaa ryhmän ohjelmaan. Samalla kun opin tuntemaan muita ihmisiä, minun kohtaamistaitoni kehittyivät merkittävästi.
Ei ole mitään valmista reseptiä sille, miten kohdata kaikkia ihmisiä. Ihmiset ovat aina erilaisia, jolloin minunkin on mietittävä, miten kohtaan nämä ihmiset. Halusin välttää väärinymmärryksiä ja välttää erityisesti jonkun loukkaamista. Nämä taidot ainoastaan kuitenkin kehittyvät kohtaamalla toisia ihmisiä. Lopulta minulle syntyi parempi ymmärrys, miten on hyvä toimia kaikkien kävijöiden kanssa, ja pystyin nopeasti korjaamaan omia tapoja silloin, kun olin huomannut miten olisin voinut toimia paremmin.
Monet kävijöistä oli kuitenkin lähellä omaa ikääni, joka vähän haastoi minua löytämään oman paikkana vartaisena, mutta myös harjoittelijana. Löysin kuitenkin oman paikkani ja oppisin olla ottamatta turhia paineita. Pelkällä läsnäololla ja kuuntelemalla muita koin saavana paljonkin aikaan. Jos minulta kysyttiin jotain tai minun mielipidettäni kaivattiin, yritin parhaani mukaan tuoda nämä asiat esille, jotta se olisi mahdollisimman selkeää.
Vaikka aikani harjoittelijana täällä Kajolla tuntuukin lyhyeltä, tiedän näiden muistojen jäävän vielä pitkäksi aikaan mieleeni, kun olen vanha papparainen. Täällä kaikki opitut asiat ja kokemukset tulevat todennäköisesti ohjaamaan omaa toimintaani yhteisöpedagogina myös tulevaisuudessa.
Toivon myös tämän kaltaisen toiminnan lisääntyvän muuallakin Suomessa, jotta kaikille löytyisi paikka johon mennä ja vain olla.
Tähän loppuun haluaisin vielä jakaa vähän omasta opinnäytetyöstä kaikille niille, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita aiheesta. Aloitin opiskeluni 2020, joka oli koronapandemian aikaa. Monet ihmiset joutuivat olemaan etänä hyvin paljon ja olivat pakotettuja olemaan omissa tiloissaan. Tämän seurauksena ihmisillä lisääntyivät mielenterveydelliset ongelmat ja haasteet.
Monet työpaikat ja koulut samalla joutuivat kehittämään omia teknisiä taitojaan erityisesti nuoriso- ja sosiaalialoilla. Meidän piti miettiä uusia keinoja lähestyä ihmisiä. Tämä asia inspiroi minua tekemään oman opinnäytetyöaiheeni, josta oli tehty erittäin vähän tutkimuksia Suomessa.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, miten avattaret vaikuttavat nuorten omaan hyvinvointiin. Opinnäytetyön avulla yritetään löytää uusia keinoja työskennellä yhdessä nuorten kanssa nuorisoalalla sekä löytää uusia tapoja toimia etänä. Lisäksi yritetään paremmin ymmärtää avattarien vaikutuksia nuoriin, jotta voidaan tukea paremmin heidän omaa hyvinvointiaan.
Jos sinua mahdollisesti kiinnostaa kuulla lisää, alla olevasta linkistä pääsee suoraan Theseuksen sivuille, josta voi lukea lisää aiheesta.
Opinnäytetyö linkki: https://www.theseus.fi/handle/10024/861420
Krister Piispa, Yhteisöpedagogi Harjoittelija