—
Olen viime vuosina tehnyt olosuhteiden pakosta paljon etätyötä kotoa käsin.
Enemmän, kuin olisin halunnut.
Kesän kynnyksellä tapasin Kulttuuripaja Kajon Sarin kanssa ja Sari kyseli, että olisiko mahdollista käyttää Ohjaamon Osuuspankilta saamia lahjoitusvaroja heinäkuussa Kajon auki pitämiseen.
En luvannut rahaa tähän, mutta tarjosin itseni heinäkuuksi olemaan läsnä Kajolla, jos saan työskennellä itse tiloissa. Pääsin siis heinäkuun ajaksi työskentelemään Kulttuuripaja Kajon tiloihin, pois kotoa. Win-win tilanteessa Kajon vertaisohjaajat pystyivät vetämään ryhmiä heinäkuun ajan, vaikka Katja ja Sari olivat lomailemassa.
Tuon kuukauden aikana pääsin osallistumaan omalta osaltani yhteisiin siivoustuokioihin ja sain tutustua joihinkin kävijöihin. Kuukauden aikana kävin kajolaisten kanssa keskustelua mm. sote-palvelujen kokemuksista, siitä haluaisitko olla romantikko, realisti vai idealisti (keskustelu-korttien kysymys, mutta hitsin hyvä sellainen!) sekä siitä, että haluaisiko kokoajan jatkuvaa onnellisuuden tunnetta vai häviäisikö onnellisuuden tunne jatkuvaan onnellisuuteen.
Tämän kuukauden aikana tajusin, miten tärkeää minulle on kasvokkainen kohtaaminen. Teen töitä myös kotoa käsin ihmisten parissa Teamsin ja puhelimen välityksellä. Kuitenkaan nuo kohtaamiset eivät ole sama asia, kuin kasvokkain jaetut hetket.
Koen Kajolla tekemieni työpäivien lisänneen jaksamistani vapaa-ajalla. Tietokoneen ääressä sekä kautta kuluneet työpäivät ovat kuihduttaneet minut kuiviin päivän päätteeksi, mutta ihmisten parissa viettämieni hetkien ansiosta olen jaksanut vielä kukkia iltaisin työpäivien jälkeen. Inspiraationi on kasvanut ja ideoita Ohjaamon toiminnan kehittämiseksi on alkanut taas syntyä.
Muiden ihmisten kanssa vietetty yhteinen aika on lisännyt siis hyvinvointiani ja näenkin, että Kajolla ja muilla osallisuutta ja kohtaamista tarjoavilla paikoilla on erityisen suuri merkitys ihmisille, joille ei arjessa synny luontaisesti kontakteja muihin ihmisiin.
Yhtenä kesäajan tehtävänä olen koonnut verkossa tai puhelimessa tarjolla olevia nuorten palveluja ohjaamolaisille sekä yhteistyökumppaneillemme. Palveluja on tarjolla paljon. Varmasti jokaiselle jotakin. Samaan aikaan kuitenkin mielenterveysongelmat lisääntyvät ja etenkin nuorten osalta ollaan yhteiskunnallisestikin hyvin huolestuneita tilanteesta. Tarpeeseen kehitetään koko ajan uusia palveluja, mutta niitä pyritään tarjoamaan usein verkon välityksellä.
Tämän kesän aikana olen alkanut jälleen pohtia itse sitä, että olisiko avain kuitenkin kaikkeen kasvokkaisessa kohtaamisessa. Onko ilmeiden ja eleiden näkemisellä sekä saman tilan jakamisella eheyttävä ja voimauttava vaikutus? Oman kokemukseni mukaan on.
Elina Niiranen
Ohjaamokoordinaattori
Ohjaamo Olkkari Mikkeli