—
Kun menin ensimmäistä kertaa Kajolle sosiaaliohjaajan suosituksesta, olin epävarma
En tuntenut kyseistä paikkaa ennalta käsin ja kaikki ihmiset siellä olivat minulle ventovieraita. Mutta mitä enemmän aikaa vietin heidän kanssaan, sitä enemmän aloin ymmärtää sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden merkitystä omassa elämässäni.
Kaikki ihmiset siellä olivat hyvin ystävällisiä ja mukavia. Tunsin oloni hyväksytyksi joukkoon ja sain viettää mukavia hetkiä erilaisten ihmisten kanssa. Tästä huolimatta en koskaan tuntenut olevani osa heitä.
Minusta tuntui, että autismin kirjoon kuuluva erilaisuuteni oli se,
mikä teki minusta uniikin ja ainutlaatuisen muiden ihmisten joukossa.
Tämä ei ollut huono asia. Mutta samalla se ei myöskään ollut hyvä, sillä se tarkoitti käytännössä
sitä, että minä tulisin aina olemaan yksilö muiden joukossa.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että en koskaan saisi tietää miltä tuntuisi olla osa laumaa tai ryhmää.
Mikä ei tietenkään ole pahasta. Se olisi vain yksi kokemus, joka minulta jäisi välistä pois.
Ikuisesti yksinäinen susi, mutta ystävällinen
En voi sanoa täydellä varmuudella mitä mieltä muut ihmiset olisivat minusta, jos he saisivat tietää,
että olen ikuisesti yksinäinen susi heidän kanssaan. Sen perusteella, mitä muut ovat sanoneet minusta minun kuullen, he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, joten en tunne, että olen mitenkään epäonnistunut ystävyydessä.
Joten, kaiken kaikkiaan voi sanoa, että olen ystävällinen muiden kanssa vaikka itsestäni ei tunnukaan ystävältä vaan enemmän tuttavalta.
Pertti Närväinen