—
“Minä en osaa, tämä on hankalaa. Jalkani on erikokoinen, askeleeni eripituinen.”
Runsaan lumisateen jälkeen edessäni on jonkun aloittama polku. Yritän mennä samoja jalanjälkiä.
En pysty, askellukseni on huteraa. Jalkani ei sovi samaan uraan.
Alan kävellä polun vierellä ja menoni helpottuu. Katson taakseni. Minun askellukseni on erilaista.
Syvään huokaisten ajattelen: “En osaa kävellä muiden jalanjäljissä, minun tarvitsee mennä omia polkujani.”
Sellaista minun elämäni on ollut. Olen yrittänyt mennä samaa reittiä kuin muut.
Mutta ne reitit eivät ole soveltuneet minulle. Minun on tarvinnut raivata oma tieni.
Vuodet vaihtuvat niin kuin maisematkin elämänpolkuni varrella. Ihan sama, rämminkö hikisessä hurmiossa puskien eteenpäin kohti maaliani vai hypinkö kevyesti ketteränä kuin kauris ympäriinsä vailla päämäärää. Kunhan valitsen tapani kulkea itselleni uskollisena.
Kajon vertaisohjaaja