—
Arvoista Kajolaiset, Katja, Sari, Epa ja Tuomas!
Kiitos ihanista kymmenestä viikosta, jonka olen saanut viettää kanssanne.
Olen oppinut paljon uutta työstäni, elämästä ja lisäksi vähän jopa itsestäni
Työssäni olen oppinut, että on muitakin kuin haistattelevia teiniangstisia nuoria. On myös ihania, kohteliaita ja ennen kaikkea merkityksellisiä ihmisiä.
Elämästä olen oppinut, että kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa, että tulee ylämäkiä ja alamäkiä, mutta silti jokainen on yhtä tervetullut Kajolle.
Itsestäni olen oppinut, että tämä on se, jota haluan tehdä.
Olette opettaneet minulle todella paljon lyhyessä ajassa ja tulen kantamaan niitä oppeja elämässäni mukana.
Kajo on paikka, johon kaikki saavat tulla omina itsenään
Ennen harkkaa minulta kysyttiin, että mikä Kajo on? Vastasin, että kohtaamispaikka. Nyt vastaisin jotakin tähän suuntaan. ”Kajo on 18-35-vuotiialle suunnattu kohtaamispaikka.”
Kajo on myös turvapaikka, toinen koti, paikka, johon kaikki saavat tulla omina itsenään; haasteista ja huolista huolimatta. Kajo on turvallinen tila, jossa voi vapaasti kokeilla, epäonnistua, onnistua ja kokeilla uudelleen. Kajolla on ihania kävijöitä, ohjaajia ja harkkareita, unohtamatta työkokeilijoita. Kajolla saa jokainen kukka kukkia, tai olla kukkimatta, kaikkihan on vapaaehtoista.
Samaan skaalaan kuuluu myös kysymys, mikä vertaisohjaaja on? Aiempi vastaukseni olisi ollut suunnilleen: ”Oi mikä?” Nyt vastaisin: ”Vertaisohjaaja ala vertsikka on tärkeä osa Kajon yhteisöä. Vertsikka on tukipilari tälle kauniille ja ainutlaatuiselle systeemille”.
Kiitos Kajo, että olet olemassa!
Mutta kaiken mun löpinän lisäksi tahdon kiittää. Kiitos Kajo, kun olet ottanut minut vastaan. Kiitos Kajo, kun olet ottanut minut vertaiseksi ja kiitos Kajo, että olet olemassa.
Kiitos ja sama ruotsiksi ! 🙂
Elsa Tuunainen, entinen Kajon harjoittelija